Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Vihdoinkin Mörönperällä


Mari Mörö on mikkeliläinen kirjailija ja intohimoinen puutarhuri. Marin puutarhaan ja kirjalliseen tuotantoon voi tutustua hänen blogissaan www.vapaastiversoo.fi.

Tapasin Mari Mörön ensimmäisen kerran Posiolla. Hän piti muutama vuosi sitten kansalaisopistossa kuvavetoisen esityksen kirjoittamisestaan ja puutarhastaan. Innostuin hänen kuvistaan ja tarinoistaan ja niin taisivat innostua muutkin kuulijat. Vuosien varrella olemme vaihtaneet Marin kanssa siemenlähetyksiä. Lapinakileijani on löytänyt paikkansa Mörönperän puutarhassa ja Marin idänunikko omassani. Lapinakileijan siemen on tehnyt pitkän ja mutkikkaan matkan sodankyläläisen metsäautotien laidasta mattokäärön kätköstä Mantovaaraan, sieltä Posion kautta Mörönperään. Marin lapinakileija oli jo kukkinut, joten laitan tähän kuvan omalta pihaltani 10.6.2014:


Pohjoisten Pirkkojen Puutarhayhdistyksen jäsenet, Piko ja Pirkko, suunnittelivat joka vuosi matkaa Mörönperälle, mutta aina tuli joku ylitsepääsemätön este. Kun Koillismaan kansalaisopistot päättivät järjestää 5.-7.6.2014 puutarharetken Jyväskylään ja Mikkeliin, ilmoittauduimme heti mukaan. Retken vuoksi jouduin keskeyttämään kirjoittajakurssin Sodankylässä. Kurssi oli mahtava, mutta ehdin suorittaa sen loppuun ensi kesänä. Jää vuosi aikaa mietiskellä elokuvakäsikirjoituksia.


 Piko löysi Marin pihalta nelilehtisen veriapilan. Löydätkö sinä?


Viktor esitteli vieraille komeita sulkiaan ja japaninhappomarjan kukinnot hehkuivat auringossa.

 

Marin puutarhassa ei ole kasveilla nimilappuja. Mari muistaa ne ulkoa. Kuvan satiinivaleunikko on poikkeus. Sen kasvua seurataan erityisen tarkkaan, samoin ruukussa kasvavaa harvinaista mammuttimäntyä.


Siperiankurjenmiekkoja

 Alppiruusu
Mari, vuorenkilvet ja tillipionit.

Marin puutarhassa kukkivat juuri nyt akileijat, mutta yhtään kuvaa en hoksannut niistä ottaa. Marin kasvitarinat koukuttivat kuulijat. Paahtavassa helteessa kuuntelimme ohjeita mm. vuorenkilpiteen valmistuksesta. Tee valmistetaan näin:
- Otetaan vuorenkilpien ikivihreiden päällislehtien alla olevia ruskettuneita ja osin jo kuivuneita lehtiä, huuhdellaan ne, kuivatetaan ja murskataan. Kaksi ruokalusikallista jauhetta sekoitetaan puoleen litraan vettä, keitetään 20 minuuttia. Keitoksen annetaan seisoa puoli vuorokautta. Sitten juma siivilöidään. Säilytetään jääkaapissa. Juoma valmistetaan sekoittamalla 2-3 teelusikallista desilitraan vettä. Nettipalstoilla varoitetaan juomasta teetä liian monta kertaan päivässä, sillä olo voi tuntua sen jälkeen räjähtävän energiseltä. Kokeilemalla löytää sopivan annostuksen. Juoma sopii hyvin evääksi esim. vaellusretkille.

Kiitos, Mari, hienoista tarinoista ja puutarhasi tuotteista. Retkeläisten mielestä Mörönperän puutarha oli koko reissumme kohokohta. Marin puutarhaesittelyn jälkeen annamme kaiken vapaasti versoa. Omassa puutarhassa touhutessani huomasin suhtautuvani nyt paljon ystävällismielisemmin niittyleinikkeihin, ruohopehkuihin puna-ailakkeihin. Saavat touhua pihallani omiaan. - Marin puutarhassa alppikärhö oli nujertanut katajan. Minulla se on tarttunut koivunoksaan. Katsotaan kuinka koivun käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti