Kaakkurin puutarhurin Pykeijan matka. Osa 4. Kasvikohtaamisia

Heinäkuisella Pykeijan matkalla tapasimme muutamia kasveja. Tässä lapinvuokko.

Lisää kuvateksti



Hilla



Mansikka, joka ei tee marjoja. Pykeijan hautausmaa.

Siperian sinilatvan esittelytaulu Pykeijan hautausmaalla.

Suovilloja



Siperianunikoita ja kärsämöitä



Kaakkurin puutarhurin Pykeijan matka. Osa 3. Meren taidetta

 

Jäämeren rannat ovat laskuveden aikaan täynnä ihmeellisiä aarteita ja luonnon taideteoksia.

Kuningasravu sisältä päin

 

 

Simpukka ja kuningasravun kynsi

 

 Merisiili

 

Kaakkurin puutarhurin Pykeijan matka. Osa 2: Eläinkohtaamisia

 

Venäjältä kulkeutunut kuningasrapu pelasti Pykeijan kylän, mutta menestyksellä on kääntöpuolensa. Kuningasrapu repii kalastajien verkot ja tuhoaa meren kasvistostoa ja eläimistöä. Jotkut vanhat kalastajat eivät suostu edes maistamaan kuningasrapua. Tavallinen kuningasrapu painaa 2-4 kg, mutta myös 8-kiloisia löytyy. Suurin kuningasrapu on tähän mennessä painanut 12 kg. Jättirapu on ripustettu hotellin seinälle Saariselällä. - Pykeijassa toimii kesäisin pieni gurmee-ravintola, jossa saa maukasta ja eksoottista ruokaa. Tänä kesänä ravintolan kokki-tarjoilija tuli Ivalosta. Pykeijassa tienaa paremmin kuin Suomen puolella.

 

Tyllien juoksentelua ja ruuan etsintää oli hauska seurata rannalla.

 

Merimatkalla kävimme katsomassa lintukallioita. Kuvassa pikkukajavia. Kalastaja Leifin mukaan linnut ovat huomattavasti vähentyneet. Syypääksi epäillään kuningasrapua, joka syö lintujen ravintoa.

 

Merimetso

 

Tämä lienee pikkukajava.

 

Punajalkaviklo

 

Meriharakka

 

Merimetsoja

 

Pikkukajavia

Kaakkurin puutarhurin Pykeijan matka. Osa 1: Kuvia Pykeijasta vuonon suuntaan.

Pykeijan kylässä asuu n. 250 asukasta, joista noin puolet puhuu suomea. Pykeijaan muutti katovuosina paljon suomalaisia ja suomenkieltä vaalitaan siellä edelleen.

 

 

Vietimme Pykeijassa (Bugöynes) kaksi heinäkuista yötä 2013. Olen käynyt kylässä monesti aikaisemminkin, mutta vasta nyt oli aikaa yöpyä ja tutustua kauniiseen Varanginvuonon rannalla sijaitsevaan kalastajakylään paremmin. Asuimme aivan meren äärellä Elsa Ingilä Haldorsenin asunnon alakertahuoneistossa. Olisin voinut istua rannalla päivästä toiseen ja seurata valon vaihtumista. Aurinkoisena kesäpäivänä maisema muistuttaa Välimeren hiekkarantoja. olen koonnut tähän muutamia merikuvia, joita otin rannalla istuskellessa ja Pykeijan ympäristössä kävellessäni. Myöhemmin teen omat sivut  Pykeijan kasveista ja eläimistä. Palaan Pykeijaan uudelleen syyskuun alkupuolella. Miltähän meri silloin näyttää?

Pykeija läheiseltä kalliolta kuvattuna

Meduusalautta oli ajatunut rantaan

Elsan pihan valaisin

Aamulla

Illalla

Aamulla

Saksalaiset säästivät Pykeijan kylän. Kuvassa Pykeijan saari, jossa saksalaisilla oli patteristo. Komentaja Falckia on kiittäminen kylän säilymisestä. Se oli vastapalvelus pykeijalaisten avusta.

Jäämeri aamuauringossa

Matinnauhuksia ja lapinnauhuksia

Matinnauhus

Matinnauhus

Matinnauhus, taustalla lapinnauhuksia

Lapinnauhuksia ja korallikanukka

Nyt elämme nauhusten aikaa. Melkein joka pihalla kukkii komea lapinnauhusrivistö. Mutta matinnauhus, Ligularia ´Julia´ on minun suosikkini. Matinnauhukseeni on tullut joka kesä uusi kukinto ja se tuntuu viihtyvän hyvin unkarinsyreenin katveessa. Toki sillä on seuranaan muutama lapinnauhuskin. Korallikanukkani lapinnauhusten vieressä on venähtänyt jo parimetriseksi pensaaksi.

Pisamakello / Campanula punctata / Prickklocka / Spotted bellflower / Cholong ggot

 

Nyt eletään pisamakellojen aikaa. Ostin muutama vuosi sitten markkinoilta pari pisamakellon tainta ja istutin ne aika varjoisaan ja suojaisaan paikkaan kompostien tuntumaan. Siinä ne ovat mukavasti levinneet. Siemenistä kasvaneita pisamakelloja on myös ilmestynyt penkkiini.

 

Pisamakello on monivuotinen perenna, joka kasvaa mattomaisesti ja leviää voimakkaasti. Se on kotoisin Koreasta ja sitä tavataan myös Japanissa ja Itä-Siperiassa. Koreassa sitä kutsutaan nimellä Cholong ggot, mikä tarkoittaa Lyhtykukkaa (lähde: Wikipedia).