Kaakkurin puutarhurin Kreetan matka 2013: Eläinkohtaamisia

 Kreetalla tapaa kissoja kaikkialla. Kuvan kissa lepäilee Hanian venetsialaisessa satamassa pesusienien kaupustelijan seurana.

Moni Agia Triadan luostarin sisäpihalla oli joka paikassa kissoja viettämässä siestaa.  Tämä hieno luostari sijaitsee Akrotirin  niemellä ja on avoinna yleisölle.

Falasarnan upean rannan palveluihin kuuluu pari tavernaa. Kissat odottamassa suupaloja Falasarnassa.

Kreetan villivuohi eli kri-kri on Euroopan harvinaisimpia nisäkkäitä. Kierimme pikkulaivalla Theodoroun saaren (Plataniaksen edustalla), joka on pyhitetty vain kri-krille. Saarella on vain yksi asukas, joka pitää huolta siitä että tunkeilijat eivät pääse maihin. Kuvassa Theodoroun saari, ylhäällä ja alhaalla kri-kri.

 Vuohia tapaa runsaasti vuoristoalueilla. Nämä vuohet kohtasimme matkalla Moni Guvernetun luostariin Akrotiirin niemelle. Tässä syrjäisessä luostarissa asuu vain kolme munkkia, jotka olivat lukinneet luostarin oven siestan ajaksi. Helteessä emme jaksaneet jäädä odottamaan siestan päättymistä. Seurustelimme sen sijaan uteliaitten vuohien kanssa.

Kreetalla syödään paljon lampaanlihaa. Kuvasin lammaskatraan ja siitä eksyneen määkijän matkalla Lappan historialliseen kylään.

Kalives on ihana ja rauhallinen pieni kylä Haniasta itään Soudan lahden rannalla. Hanhet viihtyvät Kalivesin kylän halki virtaavassa joessa.

Jälleem ajoimme Kournas-järvelle poluveneilemään ja bongaamaan lintuja ja kilpikonnia. Yläkuvassa kuningaskalastaja, alla nokikana ja kilpikonna.

 Kilpikonnat olivat haastellisia kuvattavia. Tässä hengittämään noussut kilpikonna.

Kreetalla melkein jokaisella liikkeen omistajalla on koira mukanaan työpaikalla. Kuvan koira lepäilee kalebassien varjossa viiniviljelijän maatilallaVouvesin kylässä.

Plataniaksen satamasta käsin teimme ratken merelle. Sukeltaja toi näytille mustekalan ja punaisen meritähden.

Haniassa ajelimme lasipohjaveneellä. Näimme vilahduksen kalaparvista.

Mehiläispesiä Akrotirin niemellä.

Joutsenkyltti ohjasi meidät Lake Agialle, jonne emme alunperin olleet edes menossa. Hieno paikka oli. Järvi oli täynnä vesilintuja ja tavernan puisto kerrassaan upea.

Kaakkurin puutarhurin Kreetan matka 2012. Osa 5: Kuivakukkia vuoristossa

 

Lokakuisella Kreetan matkallamme vuokrasimme auton ja ajoimme Rethymnonista Vrissesin kylään, sieltä sitten vuorten yli saaren toiselle puolella Frangokastelloon ja Plakiakseen. Plakiaksesta matka jatkui toista tietä takaisin Rethymnoniin. Vrissesin kylän jälkeen tie alkoi nousta kohti Valkoisia vuoria (Lefká Ori). Täytyy myöntää että paikoitellen minua hirvitti pelkääjän paikalla. Maisemat olivat huikaisevan kauniita. Kullanväriset kuivuneet kasvit koristivat teiden varsia.

 

 

Vuohi ja Lefká Ori

 

 

Plakiaksen hevosenkengän muotoinen ranta siintää taustalla.

 

                                                                Frangokastellon ranta

 

Kaakkurin puutarhurin Kreetan matka 2012. Osa 4 : Oliivipuu eli öljypuu (Olea europaea)

 

Kreetalla on oliivia viljelty jo v. 3000 ennen ajanlaskumme alkua. Oliivi on mahdollisesti ollut minolaisen kulttuurin vaurauden lähde. Nyky-Kreetallakin oliivi on maan tärkein maataloustuote: saaren maatalous perustuu lähes täysin oliivin tuotantoon ja jalostamiseen. Oliivi työllistää myös tutkimusta ja sitä käytetään matkailullisena valttina. Oliivipuut peittävät Kreetan pinta-alasta neljäsosan. Oliivipuut elävät vanhoiksi. Väitetään että Kreetallakin kasvaa yli 1500 vuotta vanha oliivipuu eräässä kylässä, jonka nimeä en juuri nyt muista. - Alla kuvia Minoksen palatsista Knossoksesta.

 

Yllä fresko nimeltään Härkä oliivilehdossa ja alla Härkähyppääjä.

 

Knossoksen palatsissa, minolaisen kulttuurin kehdossa, vierailin jo toista kertaa. Nyt kulkureitit alueella olivat selkeästi rajattuja. Hyvä näin. Turistien määrä palatsialueella on valtava.

 

 

 

Oliiviviljelmiä saaren eteläisen rannikon tuntumassa.

 

Yllä oleva kuva on otettu Myrtiassa, Nikos Kazanzakisin museossa. Painokuvaoliiviit koristavat upeasti museon kattoikkunaa.

 

Tästä Vryssessin kylän puodista ostimme kaikenlaisia oliivituotteita: saippuoita, shampoota, voidetta, säilöttyjä oliiveja ja tietysti oliiviöljyä.

Kaakkurin puutarhurin Kreetan matka 2012. Osa 3: Tamariskipuu (Tamarix)

 

 

 

Tamariskipuut kukkivat Kreetalla hennoin terttumaisin kukinnoin. Tamariskit ovat ikivihantia ja viihtyvät suolaisella maaperällä. Paikalliset autoilijat eivät mielellään parkkeeraan autojaan tamariskipuiden alle, sillä niistä saattaa tippua suolaa joka ruostuttaa menopelejä. Meidän vuokra-automme on kyllä parkissa tämän lähellä Frangokastelloa sijaitsevan tavernan pihassa ja aivan tamariskin vieressä. Mussaka maistui ihanalle meren äärellä.

 

Tämäkin puu lienee tamariski. Kuva on Kreetan etelärannikolta.

 

Rethymnonin rantakatua reunustavat tamariskit ja palmut. Lintujen ja kaskaiden siritys pitsikoristeisissa puissa tuntui yhtä aavemaiselta kuin tämän performanssitaiteilijan tuijotus.

Kaakkurin puutarhurin Kreetan matka 2012. Osa 2 :Granaattiomena

 

Myrtian kylässä (lähellä Knossosta ja Iraklionia) kiertelin kuvaamassa puita ja pensaita. Granaattiomenat (Punica granatum) olivat jo halkeilleet ja siemenet työntyivät esiin. Granaattiomenasta käytetään myös nimitystä kartagonomena. Se on rantakukkakasvien heimoon kuuluva lehtipuu, jonka omenat ovat syötäviä. Granaattiomena on useissa kulttuureissa hedelmällisyyden symboli lukemattomien siementensä vuoksi. Sitä syödään hedelmänä, sitä puristetaan mehuksi ja sen siemeniä käytetään mausteena. Antiikin Kreikassa siemeniä käytettiin raskauksien ehkäisyyn ja keskeytykseen. Nykyään granaattiomenaa on julistettu superruuaksi, ainakin Englannissa ja Yhdysvalloissa. Se sisältää mm. runsaasti antioksidantteja. Euroopassa granaattiomanaa viljellään mm. Ranskassa, Espanjassa ja Kreikassa.

 

Granaattiomenapuu

 

Näkymä Myrtian kylästä vuorille

 

Alla kuvia Myrtian kylässä sijaitsevasta Nikos Kazantzakisin museosta. Kerro minulle Zorbaksen kirjoittaja on kotoisin Myrtiasta. Museon on todella upea ja tutustumisen arvoinen paikka.