Pihauutisia Posiolta 30.6.2018

Punakylkirastas on tehnyt pesän vanhan alppikärhöni uumeniin. Joudun ohittamaan pesän läheltä joka kerta kun menen takapihalle. Tietysti voisin kiertää talon, mutta kyllä me naapurukset olemme nyt tottuneet toisiimme. Lintu ei enää lennä kovin kauas loittonemistani odottamaan. Se tietää että turvassa on poikaset ainakin meikäläiseltä.

Oravia käy pihallani säännöllisesti. Olen ole varma kuinka monta niitä on yhteensä. Ehkä kolme.

Västäräkilläkin lienee pesä lähistöllä. Pihaltani se käy napsimassa matoja.

Ruusut ovat alkaneet kukkia tällä viikolla. Yllä tornionjoenlaaksonruusu, alimmaisten nimiä en tiedä. Kukintaa odottelevat vielä juhannusruusu, kempeleenkaunotar ja kurtturuusu.

Himalajantyräkistä on silmän iloa koko kesäksi ja syksyksi.

Lumipalloheisi kantaa kohta isoa taakkaa.

Stilllife

Idänunikon kukkaa olen odottanut hartaasti. Hitaasti, mutta varmasti se sieltä paljastuu.

Tuoksua mintun ja ruusun...

Juuri nyt kukkivat Kaakkurin puutarhan ruusut. Vain karjalanruusun kukinta on jo ohi. Ja suviruusu (Posion kanta) ei ole kukkinut ollenkaan. Istutin suviruusun yhtäaikaa yläkuvan Kempeleen kaunottaren kanssa. Kaunotar on kasvanut kovasti, mutta suviruusu jurottaa.

Juhannusruusun kukinta on kohta parhaimmillaan, vaikka juhannuksesta on jo toista kuukautta.

Tooistaiseksi tuntematon ruusu aloittelee kukintaansa. Vuonna 2005 hankitusta ruususta on kehittynyt seinän vierustalla köynnösruusu kun sen kulkua on ohjattu säleikköjen suuntaan.

Tornionjoenlaakson ruusun ensimmäinen kukinta alkaa olla ohi, mutta kun nypin kuohtuneet kukat niin kohta se kukkii uudelleen.

Tämä saattaa olla neuvoksenruusu. Hankin hänet nimettömänä taimena.

Karjalanruusu kukkii aina ensimmäisenä. Tämä kukinta on kuvattu kolmisen viikkoa sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Mintut talvehtivat kukkapenkissäni hyvin. Kukassa ne eivät ihan vielä ole, mutta tuoksuvat kyllä.