Azorit osa 2: Vanhoja tuttuja - papinkaura, kliivia, peikonlehti ja kiinanruusu

Ponta Delgadassa Jardim Antonio Borgesissa törmäsin heti vanhoihin tuttuihin: nuokkupapinkauraan, kliiviaan, peikonlehteen ja kiinanruusuun. Kotona nämä kasvavat sisätiloissa ruukuissa, mutta Azoreilla maassa ja huomattavasti suurempina kuin kotioloissa.

Nuokkupapinkaura (Billbergia nutans) kuuluu ananaskasveihin. Sillä on hennot juuret, jonka vuoksi se ei siedä suuria ruukkuja eikä runsasta kastelua. Kotipapinkaurani kasvaa ilman multaa soraseoksessa ja vaikuttaa olotilaansa tyytyväiseltä.

Punasarja eli kliivia (Clivia miniata) kuuluu narsissikasveihin. Se on tuotu Eurooppaan Etelä-Amerikasta 1800 -luvulla. Oma kliiviani viettää keskikesän ulkona etupihan katoksen suojassa ja kukkii joka kesä tai syksy. Kylmät yöt innostavat kliivian kukkimaan.

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis) kasvaa luonnossa puuna tai pensaana. Se kotoisin Itä-Aasiasta, luultavasti Kiinasta. Kiinanruusu on Malesian kansalliskukka. - Kotona kiinanruusu kukkii kauniisti, mutta kukinto kuihtuu aivan liian nopeasti.

Peikonlehti (Monstera spp.) on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Luonnonvaraisena se voi kasvaa kymmenien metrien korkuiseksi. Peikonlehden hedelmät ovat syötäviä ja maistuvat kuulemma lievästi mansikalle ja banaanille. - En maistanut. - Peikonlehti on myrkyllinen, mutta hedelmä ei ole. Luonnossa kasvavan peikonlehden taakse on hyvä piiloutua.