Herkkutatti/Boletus edulis/Penny bun/Porcini/Karljohanssvamp/Steinpilz

Nyt on Taikamaassa todella paljon herkkutatteja. Parissa tunnissa keräsimme niitä noin 20 kiloa. Nyt kotikokki paistaa, kuivattaa, pakastaa, marinoi... Risottoja ja sienipiiraita valmistuu myös. Herkkutattien etsiminen on niin mukavaa puuhaa, ettei sitä malta lopettaa vaikka talo täyttyy sienistä.

Jo antiikin roomalaiset söivät herkkutatteja ja Italiassa ne ovat erityisen arvostettuja. Siellähän ei ole samanlaisia jokamiehenoikeuksia kuin meillä. Herkkutatteja voi muuten paistaa nuotiolla tikun nokassa niin kuin makkaraa.

Keimiöniemen kalakentät

Matkalla Kittilästä Pallakselle poikkesimme Keimiöniemen kalakentille, jotka sijaitsevat Jerisjärven rannalla, Keimiöniemen suoralla länsirannalla. Kenttä -nimitys tulee samasta kenttäytyä. Sillä tarkoitetaan viljelemätöntä maata, joka nurmettuu eli kenttäytyy. Keimiöniemessä on ollut pirkkalaisten kalapirttejä 1500 -luvulta alkaen. Nykyinen rakennuskanta on osin 1800 -luvulta. Muonion kunnan ja Museoviraston sivuilta löytyy lisätietoja alueesta.

Pirtteihin ei pääse sisälle, mutta alueen  ajatonta tunnelmaa voi ihalla kentillä, joita on pitkälle toista kymmentä lähes vierivieressä kalapirtteineen ja kala-aittoineen.

Jerisjärven Keimiöniemi on yksi Suomen Lapin tunnetuimmista ja  kokonaisuutena parhaiten säilyneistä kalakentistä. Alue on ainutlaatuinen muistuma suomalaisten uudisasutuksen ja kaukonautinnan ajoista lapinmailla keskiajalta alkaen. Jerisjärven siikoihin ja muikkuihin omasivat nautintaoikeuden kaukanakin kentiltä asuvat. Kalastusoikeus kuului ikimuistoisena nautintana tietyille taloille, joilla oli myös oikeus rakentaa kalamajansa järven rannalle. Nykyisin vieraspitäjäläiset eivät pääse kalakentille kalastamaan.

Vuoden 1972 äänestyksessä Keimiöniemen kalapirtit valittiin yhdeksi Suomen seitsemästä ihmeestä.

Alueen merkitystä korostaa sen yhä jatkuva alkuperäsitä vastaava käyttö. Kalamajat ovat kalastajien yksityisomistuksessa. Osa heistä kalastaa ammatikseen.

Näistä tarpeista syntyi kunnon katto.

Näkymä Jerisjärvelle.

Pirttien seiniin on kaiverrettu omistajien nimiä ja muita kuvioita.

Kunnolla tervattu vene.

Suomen kaunein huussi.

Jeesiön kirppis

Elokuinen matkamme jatkui Sodankylästä Kittilään. Matkan varrella bongasimme kerraan hienon ja taiteellisen kirppiksen. Miellä oli käteistä rahaa vain 10 euroa, joten jouduimme tarkkaan harkitsemaan ostoksemme. Näin hyvä. Muuten kirppikseltä olisi tarttunut mukaan yhtä sun toista. Kympilläkin sai tosi paljon kivaa.

Kirppiksen kissa

Kirppiksen kasvimaa

Mantovaaran puutarhassa 20.8.2014

Matkalla pohjoiseen kävin tarkistamassa yhdistyksemme toisen jäsenen puutarhan. Pikon kasvimaa tuottaa hienosti satoa. Siellä kasvaa perunoita, porkkanoita, punajuuria, herneitä, auringonkukkia, kehäkukkia, syysleimuja ja ties mitä. En muista kaikkia. Piko tarkentakoon tietoja kommenttiosioon. Ja sisällä rehottavat eksoottiset kasvit. - Onneksi tämä yhdistyksemme toinen jäsen on se viherpeukalo ja multasormi. Itse kuolisin nälkään, jos kasvimaalta pitäisi irrota osa elantoa.

Kehäkukkia

Hajuherneitä ja muita herneitä

Harjaneilikoita

Katkerosaippoja

ArcticClay III -keramiikkasymposium

Posion ArcticClay III -keramiikkasymposium 25.7. - 19.8.2014 kokosi yhteen keramiikkataiteilijoita Etelä-Koreasta, Japanista, Taiwanista, Turkista, USA:sta, Singaporesta, Hongkongista ja Suomesta. Mukana oli sekä professoreita että heidän oppilaitaan. Kirikeskuksessa taiteilijoilla oli ihanteelliset työskentelyolosuhteet: majoitus- ja työtilat lähellä toisiaan, upea järvi- ja vaaramaisema siinä vieressä. Symposiumviikkojen aikana keramiikkataiteilijat osallistuivat posiolaisten tapahtumiin ja retkiin sekä järjestivät oman kansainvälisen Arctic Ceramic Ravintolapäivän.

Professorit työn touhussa.

Posion luonto on antanut virikkeitä kaikkiin töihin - tavalla tai toisella.

 Taiteilija ja hänen työnsä, joka kertoo tarinan metsään jäävästä tytöstä.

 Miina ja Miinan työt. 

Yläkuvassa vasemmalla oleva keraamikko rakensi Kirintöjärven rantaa tämän primitiivisen keramiikkauunin.

ArcticClay II:n töitä kaupattiin keramiikkahuutokaupassa

Tässä katsotaan videota edellisestä symposiumista

Syötteen retkellä Nanako, Catherine, Oiva ja Miina.

Tukkirekan kuormausta jouduttiin vähän odottamaan...

Saunavastat teki jokainen itse...

mutta Oiva teki tytöille omat veitset.

Miinan oli pakko kokeilla sammaleen pehmeyttä

 

Akanvalkeiden taidenäyttelyssä 

Arctic Ceramic Ravintola Pyrinnöllä. Valittavana oli turkkilainen, korealainen, japanilainen ja taiwanilainen ateria. Mainion maukkaita olivat kaikki.

 Professori Suku Park oli jälleen kerran koonnut hienon taiteilijaporukan Posiolle. Suku Park kuvassa keskellä kameran kera.

 Kokit ahersivat koko pitkän päivän. Väillä tarvittiin hartiahierontaa.